Veikkausliigan Kauden 2024 Sarjataulukot

kausi 2024

Veikkausliigan kausi 2024 oli hyvä ihan jo siksi, että mestaruus ei lässähtänyt kesken kaiken. KuPS otti lopulta homman nimiinsä 56 pisteellä, mutta Ilves roikkui mukana ihan loppuun asti ja jäi vain kahden pisteen päähän. HJK jäi kolmanneksi, mikä nyt on aika selvä pettymys sen mittapuulla. Maaleja tuli koko kaudella 492, joten kyllä siellä kaikenlaista ehti tapahtua.

KuPS oli lopussa se porukka, joka ei alkanut sählätä. Ilves taas painoi kovaa ja teki paljon maaleja. SJK pysyi kärjen tuntumassa, VPS ja Haka ottivat paikkansa ylemmässä nipussa. Alemmalla puolella Inter jäi vähän jumiin väärälle puolelle viivaa, Gnistanin kausi oli nousijalta yllättävänkin pirteä ja EIF putosi lopulta suoraan. FC Lahdella meni myös taas siihen selviytymishikoiluun.

Alta löydät Veikkausliigan 2024 lopullisen sarjataulukon.

Sija	Joukkue	P	W	D	L	Goals	Diff	Pts
1	KuPS	27	17	5	5	46:24	+22	56
2	Ilves	27	16	6	5	56:27	+29	54
3	HJK	27	13	6	8	44:27	+17	45
4	SJK	27	11	7	9	46:44	+2	40
5	VPS	27	11	6	10	43:45	-2	39
6	Haka	27	11	5	11	40:43	-3	38
7	FC Inter Turku	27	12	5	10	46:34	+12	41
8	IF Gnistan	27	10	7	10	40:43	-3	37
9	AC Oulu	27	7	7	13	32:40	-8	28
10	IFK Mariehamn	27	7	5	15	27:44	-17	26
11	FC Lahti	27	4	12	11	31:47	-16	24
12	EIF	27	4	7	16	24:57	-33	19

Ikimuistoisimmat ottelut

Tältä kaudelta jäi mieleen muutama ihan sekopäinen peli. Ilves – Gnistan päättyi 4-6, mikä kuulostaa enemmän joltain futismanagerin bugilta kuin oikealta liigapeliltä. Gnistan kävi hakemassa Tampereelta tuollaisen voiton nousijana – kyllä siinä moni hieroi silmiä.

SJK – FC Lahti 5-5 oli toinen ihan absurdi ilta. Lahti oli jo melkein kiinni voitossa, mutta ei sitten kuitenkaan. Tuo peli tiivisti aika hyvin Lahden kautta – koko ajan oli jotain tarjolla, mutta mikään ei pysynyt käsissä loppuun asti.

Mestaruuden kannalta kovin ilta oli tietysti päätöskierros. KuPS voitti HJK:n 1-0 ja varmisti ykköspaikan. Ilves hoiti samaan aikaan oman pelinsä, mutta ei se enää riittänyt. Tiukaksi meni, ja se oli kauden kannalta pelkkää plussaa.

Kauden parhaat pelaajat

Petteri Pennanen jäi tästä kaudesta ehkä vahvimmin mieleen. Vuoden liigapelaaja – ihan ansaitusti. Sellainen pelaaja, joka näkyy silloin kun pelit oikeasti painavat. Ei turhaa hösötystä, vaan isoja hetkiä oikeaan aikaan.

Maalipörssissä ei tullut mitään yksin karkuun juossutta tähteä, vaan Ashley Coffey ja Jaime Moreno jakoivat ykköspaikan 12 maalilla. Se sopi tähän kauteen aika hyvin. Ratkaisijoita löytyi sieltä täältä, eikä koko show pyörinyt yhden tyypin ympärillä.

Muissakin palkinnoissa KuPS näkyi vahvasti. Johannes Kreidl valittiin vuoden maalivahdiksi, Matias Siltanen vuoden tulokkaaksi ja Jani Honkavaara vuoden valmentajaksi. Ilveksen Juhani Pikkarainen nappasi vuoden puolustajan palkinnon.

Yllättäjät ja pettymykset

Ilves oli kauden kovin yllättäjä. Ei mikään sympaattinen pikku bonusjengi, vaan oikeasti sellainen porukka joka oli mukana mestaruushommissa ihan loppuun asti.

+29 maaliero kertoo jo aika suoraan, ettei kyse ollut mistään vahingosta. Se oli vaan tosi hyvä.

Gnistanista jäi myös hyvä fiilis. Nousijalta odottaa helposti vähän pelokasta ja tukkoista kautta, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Se pelasi rohkeasti, teki maaleja ja aiheutti muille harmaita hiuksia. Siinä oli sellaista hyvää sekoilun tuntua.

Pettymysten puolella HJK on aika ilmiselvä nimi. Kolmas sija ei tuollaiselle seuralle riitä, ihan sama miten sitä yrittää kääntää. FC Lahden kausi oli taas raskasta vääntämistä ja EIF:n liigareissu jäi lyhyeksi. Ei siitä paljon jäänyt käteen.

Sähläystä, kolhuja ja draamaa

Gnistanin stadionipalo oli ihan älytön juttu. Sellainen hetki, kun piti hetki vain tuijottaa uutista ja miettiä että ei kai oikeasti. Ei tuollaista osu liigakauteen normaalisti. Koko homma oli niin outo, että se jäi väkisin mieleen.

Ja totta kai päätöskierroksella piti vielä tulla sitä turhaa sähläystä, kun HJK:n ja KuPSin peli katkesi katsomohäiriköinnin takia. Aina joku onnistuu sotkemaan. Vähän nihkeä fiilis siitä jäi, koska itse mestaruustaistelu oli oikeasti hyvä.

Kun kautta miettii nyt jälkeenpäin, siinähän oli vähän kaikkea mahdollista – kunnon mestaruuskisa, pari ihan päätöntä peliä, nousijan pirteä meno ja sitten tuollaista ylimääräistä draamaa päälle. Ei mikään siisti tai kaunis kausi, mutta jäi kyllä mieleen.